sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Nyt minullakin on taipuisat ripset! Testasin Yumi Lash -kestotaivutuksen

Sain tilaisuuden mennä testaamaan ripsien kestotaivutusta Fenix Kauneuskeskukseen, joka on myös Yumi Lashien maahantuoja ja pääkouluttaja. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, sillä olen taivuttanut piikkisuoria ripsiäni jo kymmeniä vuosia - joka päivä. Ne on niin toivottoman suorat, että taivuttamisen jälkeenkin olen joutunut käyttämään vedenkestävää ripsiväriä, se kun on ainoa, mikä on pitänyt ne myös taivutettuina.
Kuvat eivät sitten ole mitään hääviä katsottavaa, mutta halusin ottaa aidot ja meikkaamattomat kuvat, niin että näette todellisen tilanteen. Loppukuvissa on käyttämäni perussilmämeikki.


Tässä yläkuvassa ovat ripseni aivan luonnontilassa, ilman meikkiä ja taivutusta. Eipä siinä paljoa ripsiä näy!

Yumi Lash -kestotaivutuksessa ripset taivutetaan silikonimuotin avulla ylöspäin, toisin kuin ripsipermanentissa, missä ne kihartuvat.  Minulle taivutuksen teki SKY-Cidesco kosmetologi Marjo, joka tiesi todella mitä teki. Keskustelimme pitkään siitäkin, mikä olisi sopiva silikonimuotin koko eli taivutuskulma juuri minun ripsilleni, niin että ne eivät nouse 90 asteen kulmassa suoraan ylöspäin, mutta silti taipuvat riittävän näyttävästi. 
Ripsien puhdistamisen jälkeen alaluomille asetettiin ensin suojalaput ja yläluomelle silikonimuotit, joiden päälle ripset liimattiin vesiliukoisella liimalla. Tämä on tärkeä vaihe, sillä jokainen ripsi pitää liimata juuri oikeaan ja suoraan linjaan, koska ne jäävät juuri siihen muotoon, mihin ne on laitettu. Jos ne ovat 'ristissä' ne tulevat myös olemaan niin. Sen jälkeen niille levitettiin permanenttiaine n. 20 minuutiksi. Seuraava vaihe oli aineiden puhdistaminen vedellä ja ripsien värjäys. Koko operaatioon meni aikaa noin tunti.
Ennen      -     Jälkeen
Kun näin lopuksi peilistä ripset, multa pääsi huudahtus! Niin upea taivutus niissä oli! Jälkeen -kuvassa silmät punoittavat vielä hiukan, mutta se meni ohi tunnin sisällä. Alakuvassa lopputulos näkyy vielä selvemmin.


Ja nyt tulee se tärkein asia: en ottanut näitä taivutuksia sen vuoksi, että mun ei tarvitsisi enää meikata. Tai että pärjäisin vain ripsivärillä. Se helpottaa ja nopeuttaa meikkaamista ja on hyvä ennen lomamatkoja. Tämä aihe kirvoittikin meillä Marjon kunnon kiivaan keskustelun.
Aikuisen naisen ei pitäisi käyttää silmämeikissä pelkkää ripsiväriä, sillä se näyttää oudolta etenkin silloin, jos on pidemmät ja taipuisat ripset. Silmät näyttävät hämähäkkimäisiltä ja olemus on hailukka. Kevyt rajaus ja neutraalia luomiväriä koko luomelle, myös luomivaon yläpuolelle, niin silmien muoto tulee esille ja kokonaisuus on harmonisempi. 



Yumi Lash kestotaivutus on paljon luonnollisempi ja kauniimpi kuin ripsien pidennykset. Valitettavan usein näkee naisia, joilla on pidennykset, mutta he eivät huolehdi niiden ylläpidosta. Sitten yksittäiset ripset sojottavat miten sattuu ja lopputulos on kaikkea muuta kuin siisti.

Tällä systeemillä ei ole niitä ongelmia. Siinä vaiheessa, kun uusia ripsiä alkaa kasvamaan taas suorina, niitä voi kevyesti taivuttaa kunnes ottaa uuden taivutuksen. Sehän ei ole itselleni mikään ongelma, kun olen taivutellut niitä noin 40 vuotta. Kestotaivutuksen hinta on n. 90 e ja se kestää 8-12 viikkoa. 

Tämä on erinomainen helpotus lomamatkoilla ja etenkin Aasiassa, missä ilmasto on kuuma ja kostea. Kulmat kuntoon ja vähän roosabeigeä luomiväriä (nutrian sävyjä) tekee jo ihmeitä ja tyyppi näyttää kuvissakin astetta paremmalta kuin olmi, hih.

Yumi Lashien luotettavuutta lisää myös se, että näitä saa tehdä vain valtuutettu kauneusihoitola, tekijän pitää olla kosmetologi ja maahantuoja huolehtii itse jokaisen kouluttamisesta.

Voin jo tämän yhden kerran perusteella sanoa, että tämä on mun juttuni! Kiitos vielä Marjolle erinomaisesta lopputuloksesta ja hyvistä kauneuskeskusteluista.

Tunnetko sinä jo tämän taivutuksen tai oletko kenties jo kokeillut sitä?

Maarit

Seuraa blogiani:

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tuokiokuvia Palmasta, hotellivinkki ja pari kivaa terassia

Tein ensimmäisen Mallorcan matkan 13 vuotta sitten ja seuraavana vuonna palasimme sinne uudelleen, nyt häämatkalle. Saari on vetänyt puoleensa näiden vuosien aikana jo useita kertoja ja yksi suosikkikylistämme, missä olemme asuneet monesti, on rauhallinen Illetas, joka on n. 20 min. matkan päässä Palmasta länteen.

Viime keväänä tein äitini kanssa ensimmäisen kaupunkimatkan Palmaan. Asuimme ihan vanhan kaupungin ytimessä ja siltä reissulta löytyy kirjoittamani kaksi juttua: 9 vinkkiä lomailuun Palmassa  sekä Palman parvekkeet. Nyt vietimme täällä neljä päivää ja tässä on muutamia vinkkejä ja kivoja käyntikohteita.

Ensin vähän yleistä kuvafiilistelyä... Olen niin lumoutunut tuosta heleästä valosta ja sen leikistä rakennusten seinillä. Ikkunaluukuista. Pastellinpunertavista ja kellertävistä taloista. Parvekkeista. Ikiaikaisista kujista.


Tällä kertaa asuimme Plaza Majorin pohjoispuolella vanhan kaupungin alueella, kivassa Innside Palma Centerissä, jonka löysin kaverini instasta.
Matka hotellilta vanhan kaupungin kauniiseen ytimeen oli hiukan pitkä (verrattuna viimevuotiseen majoitukseen, joka oli ihan Plaza Majorin vieressä), mutta sen korvasi moderni terassi sekä uima-allas katolla. Siellä oli ihanaa lepuutella auringon lämmössä jalkojaan pitkän kaupunkivaelluksen jälkeen, ihastella kattojen yli aukeavaa kellertävien talojen monimuotoisia kattoja ja nauttia iltadrinksut. Kattorerassi on oiva lisä kaupunkihotelliin. Kävely vanhaan kaupunkiin kesti noin 10 min., joten sekin kyllä taittui ihan kivasti.
Aamiaisbuffa oli täysin hintansa arvoinen, sillä pöytä oli runsas, monipuolinen ja terveellinen. Ei ollut mitään, mitä olisin jäänyt kaipaamaan. Tyylikkään kodikas aamiaishuone oli sijoitettu avarasti suoraan ala-aulaan ja siitä oli kiva seurata ympäristöä.
Myös huoneiden sisustus oli makuuni: yksinkertaista ja selkeää, vaaleita värejä.
Ja hotelli oli upgradannut meidät yläilmoihin parvekkeelliseen huoneeseen kuohuviinin kera - syntymäpäivän kunniaksi. Muutenkin palvelu oli äärettömän hyvää. Me like!


Ylenpalttinen lämpö helli meitä koko neljän päivän ajan, mikä ylitti kaikki loman odotusarvot. Vanhankaupungin kujat olivat silti leppeän viileitä kävellä ja terassit kutsuivat tuon tuosta nauttimaan café solon tai cavan.
Tässä on pari kivaa terassia/kahvilaa ihan vanhankaupungin ytimessä, mutta silti pois niiltä kaikkein ruuhkaisimmilta alueilta.


Aivan Katedraalin ja Royal Palace de Almudainan takana pienessä puistikossa valtavien puiden siimeksessä on rauhallinen kahvilakeidas. Miellyttävä pysähdyspaikka, jossa voi ihailla suosittujen nähtävyyksien jylhiä muureja.

Bar Cas Caparrut
C / Palau Reial 19



Quartera-aukiolla sijaitseva baari on sopiva pikkusuolaisen ja viinilasillisen nauttimiseen. Tämän paikan löysimme jo viime vuonna ja ihastuimme sen korttelimaiseen tunnelmaan ilman ruuhkaisia jalankulkuryppäitä. Kuten kuvasta näkyy, iltakin ehti hämärtyä, kun vielä istuskelimme täällä.

Bar Terraza Gaudi
Plaza Quartera, 5



Ja loppuun vielä äiti-tytär -selfie <3
Nyt tuli kirjoitettua niin pitkä juttu ja ihan liikaa kuviakin, mutta toivottavasti jaksoitte lukea!

Ihanaista viikonloppua!

Maarit

PS Mulla on muutama kiva vaateputiikkivinkkikin kuvattuna, laitan ne lähipäivinä tänne.




tiistai 10. lokakuuta 2017

Syysmuutto olohuoneessa

Liekö Habitaren ja syksyn muiden sisustustapahtumien vaikutusta, mutta olohuoneen järjestys alkoi kaipaamaan päivitystä. Ja kun sellainen vaihde tulee päälle, niin eihän siitä pääse yli. Tiedätte varmaan tunteen. Se tässä on kuitenkin hyvä puoli, etten ole ostanut mitään uutta. Tai no, kaksi tyynyä.

Alla on kuva vanhasta järjestyksestä eli sohva oli talon pitkällä ikkunaseinällä ja valkoiset nojatuolit talon päädyssä.


Loppujen lopuksi homma oli aika yksinkertainen, eli sohva ja nojatuolit vaihtoivat paikkaa ja siirsin pikkupöytiä niiden väliin. Musta teräsjalkainen pikkupöytä matkasi kierrätykseen. Beige rahi oli ollut pitkään evakossa alakerrassa ja nyt sillekin löytyi paikka takan edestä. Sen käytettävyys voi olla kyllä vähän heikko, jos haluaa istua takan ääressä, mutta se haaste ratkaistaan sitten myöhemmin...








En ole vielä ihan varma, onko tuo sohvapöytä parempi näin vai nojatuolien edessä. Sitä on pyöritelty molempiin suuntiin, mutta pitää nyt vielä katsoa ja makustella asiaa. Valkoiset nojatuolit antavat mielestäni tuossa lisävaloisuutta ja jotenkin kivemman fiiliksen, kun ovat nyt paremmin esillä.


Kaikki huonekalut otettiin reilusti irti ikkunoista ja näin myös ilmavuus lisääntyi, kun valoa tulee huonekalujen takaakin.


Muistatteko, kun pohdiskelin tyynyjuttuja elokuussa? Tummia vaiko vaaleita - tuo juttu löytyy täältä.
No, päädyin vaaleisiin neutraaleihin, mitä meillä jo olikin ja hankin lisäksi kuvassa pilkottavan hailukan jäkälänvihreän samettityynyn ja pehmeän sinikuvioisen niitä täydentämään.

Kyllä tulee aina niin raikas ja uudistunut fiilis kotiin, kun muuttaa vähän järjestystä. Jopa siivoaminenkin tuntuu kivemmalta...

Maarit



maanantai 9. lokakuuta 2017

Hiekkaleikeistä brunssikirjan kuvauksiin - hetkiä viikon varrelta

Menneeseen viikkoon on mahtunut monenlaista touhua ja menemistä. Yksi tärkeimmistä jutuista on se, että olen käynyt kuntosalilla jo parisen kuukautta, maanantaisin ja perjantaisin, ja vielä joogassa venyttelemässä tiistaisin.

Become-sali Espoossa, missä käyn, on kotoisa ja kutsuva. Kahvintuoksu tulvahtaa vastaan jo ovella ja asiakkaat otetaan vastaan lämpimästi ja iloisesti. Käyn aamupäivän tunneilla, minne me aikuisemmat voimme mennä kertamaksulla. Luulisi, että silloin olisi helppo jättää menemättä, mutta ei. En ole jättänyt yhtään kertaa väliin ja sovin kaikki muut menot niin, että pääsen salille. Siitäkin tulee hyvä mieli, että meidät aikuisemmat kohdataan avoimesti ihmisinä. Ja siellä nauru helisee, kun muistelemme vanhoja aikoja ja tapoja.

Olen niin innoissani tästä, ettei menneen viikon sateetkaan ole hetkauttaneet yhtään. Vihdoin olen päässyt siihen tilanteeseen, että odotan salille menoa! Täällä saa sekä fyysisesti hyvän olon tunteen että iloa ja energiaa päivään. Tällainen pieni ja kodikas sali peittoaa mennen tullen supertehokkaat ja usein kolkot isot kilpailijansa.


Söin hillittömän herkullista kasvispastaa viikolla Espoon Majakka-ravintolassa ja sitäpä oli kokeiltava kotonakin. Uunipastan kastikkeeksi tuli kasvisseos, mihin paistoin ison munakoison, fenkolia ja pikkutomaatteja. Maustoin ne tomaattipureella, chilillä, valkosipulilla, suolalla ja hunajalla, niin että siitä tuli tulisen makea. Kun homma oli valmis, paistoin marinoitua tofua öljyssä kullanruskeaksi, joka tuli pastan päälle. Kaverini vinkkasi tästä tofusta, ja jäin siihen heti koukkuun. Se oli niin maukasta ja ihanan rapeaa paistettuna. 
Vähän hävettää laittaa nyt näitä omia ruokakuvia tänne, kun näin eilen, miten ammattilaiset kuvaavat ruokiaan...


Meillä oli loppuviikosta taas pieniä yökylävieraita ja koti muutti muotoaan hetkessä, kun lelukopat kaivettiin esiin. Pienten lasten kansssa päivät on täynnä ihmettelyä ja naurua, kun näkee miten 1,5 vuotias seuraa siskonsa touhuja ja matkii ihan kaiken. Miten hän opettelee sanoja ja osaa ihmeen hyvin jo niillä muutamalla yksittäisellä sanalla ilmaista tahtonsa. Meillä on vakiulkoiluretki lähirantaan ja kävelypoluille, missä isompi kiipeili joka ikiseen puuhun, mitä reitiltä löytyi. Rantsussa tehtiin yhdessä cupcaket, matkalta kerättiin kuivuneita oksia maljakkoon ja kiviä siltä varalta, että niitä tarvitsee leikkeihin. Eikä haitannut yhtään, vaikka sadetta ripotteli välillä. Meille kaikille olisi opettelemista lapsista ja hetkeen tarttumisesta.



Vaikka oli sateentuhrua, niin ilma oli harmaan kaunis (tämä ei ole mv-kuva) ja rannoille nostettujen veneiden pohjista löytyi näin taiteellisia kuvioita. Venesatamasta löytyi monenlaista ihmeteltävää, mm. tutkimme, mikä veneistä on kaikkein isoin. Sitten luimme niiden nimiä ja yhdestä löytyi isomman toinen nimi Matildakin. Ja sekös oli hauskaa.


Viikon huipentuma oli sunnuntainen brunssi. Satuin avaamaan facen just oikealla hetkellä, kun sinne pompsahti ilmoitus lukijabrunssista ja taisin olla peräti ensimmäinen klikkaaja kymmenestä mukaan mahtuvista. Kyseessä oli Liemessä sekä Viimeistä murua myöten blogien kuvaukset ja behind the scenes -sessio keväällä -18 ilmestyvää Brunssi-kirjaa varten.

Nämä luovat ja taitavat ruokabloggaajat olivat taikoneet lumoavan kasvisbrunssin itämaisin ja aasialaisin maustein. En voi tässä nyt paljastaaa, mitä kaikkea oli tarjolla, mutta ne tulevat sitten siihen kirjaan. Enkä malta odottaa, että saan sen käsiini!

Ihania makuja, tajuttoman kaunista ja upeaa värien harmoniaa. Sain tästä taas valtavasti inspiraatiota omaankin kokkaamiseen ja erityisesti erilaisten mausteiden käyttämiseen uudella tavalla. Lämmin kiitos vielä Jennille ja Saaralle ikimuistoisesta herkuttelusessiosta!





Tässä on linkit molempiin blogeihin ja tietoa uudesta kirjasta. Kannattaa myös tutustua blogien resepteihin: Liemessä ja Viimeistä murua myöten.






Tässäpä oli näitä viime viikon puuhasteluja. Niin, ja tuolla omassa ruokakuvassani näkyy tamminen ruokapöytämme - sen pinta on nyt vihdoinkin hiottu ja enää käsittelyä vailla. Miten kauniin vaalea ja tasainen siitä tulikaan. Pieni suuri asia! Kiitos miehelleni ja to do -listan voimalle ;o)

Sateet näyttävät jatkuvan tälläkin viikolla, mutta minua ne eivät nyt haittaa, sillä lähden äitini kanssa pikkulomalle Palmaan. Ja siellä näyttää paistavan vielä helteisesti!

Mukavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

Maarit

PS Mikään edellämainituista ei ole kaupallinen vaan puhtaasti omasta halusta kirjoitettu juttu.




sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Syksyisiä tyyli- ja sisustusjuttuja & mietteitä trendeistä

Syyskuussa oli muutama kiva ja inspiroiva tilaisuus, missä oli tilaisuus tutustua syksyisiin trendi-, tyyli- ja sisustusjuttuihin. Nordic Cosmetics järjesti jo aiemmin kosmetiikka-aamupäivän, josta kirjoitin täällä. Syyskuussa kävin Habitaressa sekä PolhemPR-toimiston iltapäiväpartyssä, missä oli esillä uutta meikki-, vaate- ja sisustuasiaa.
Tässä jutussa on trendejä, jotka oikeastaan eivät ole enää trendejä. Olen poiminut syksyn tapahtumista niitä asioita, mitkä mielestäni ovat jo osa elämäämme: mukavuus, helppous, käytännöllisyys, yksinkertaisuus, yksilöllisyys, luonto, tarina, perimä...

PolhemPR esittelee kaksi kertaa vuodessa katsauksen tulevaan kauteen ja tässä on muutamia suosikkipoimintojani showroomilta.



Ihan aluksi kuva vieraista. Sirot nilkkurit löytyivät kaikkien muoti- ja tyylitietoisten päältä. Olivathan ne ihanan kevyen näköiset yli polven pituisten kapeiden mekkojen ja tunikoiden kanssa. Nuoremmilla oli paljaat sääret (tai ehkä ihan kuultavat sukkikset), mutta itselläni näen kyllä mustat läpinäkymättömät sukkikset silloin, kun on kyseessä arkiasu. Kengissä oli matalat tolppakorot ja materiaali usein mokan näköistä kangasta. Kivan näköinen on myös tuo kuviollinen tunika paksujen sukkisten tai leggareiden kanssa.
Ostin itsekin syksyllä tuon näköiset nilkkurit, mitä olen nähnyt Ranskassakin jo vuosikaudet. Siellä ne eivät ole trendijuttu vaan käytännöllinen ja tyylikäs eri ikäisten ranskattarien perusasuun kuuluva. Kiva, että ne ovat tulleet taas markkinoille laajemminkin, sillä niillä on hyvä kävellä ja ne näyttävät siroilta myös lyhyemmällä. Niillä pärjää hyvin pitkälle syksyyn, mutta loskaa ja vettä ne eivät kankaisina kestä.


Viininpunaista ja skin tone -roosaa oli paljon ja niitä yhdistettiin myös keskenään; viininpunainen on jännä väri: se sopii mielestäni monille, sillä se tuo lämpöä myös iholle. Se on kaunis, ajaton, helposti yhdisteltävissä ja aina tyylikäs, ja vuodesta toiseen syksyn värikartalla. Luomivärinäkin tumma viininpunainen on ihana aikuisen naisen väri, joka heleyttää kasvoja. On vain harmi, ettei sitä riittävän tummaa ja ruskeaan taittuvaa väriä löydy juuri mistään. Lumenella oli 4 sävyn paletti, mistä sellainen löytyi, mutta on nyt lopetettu. Jos jollain on tietoa tämmöisestä väristä, niin vinkatkaa ihmeessä.
Lämmintä persikkaa ja siitä asteittain tummuvaa tiilenpunaista on sekä vaatteissa että sisustuksessa. Mietin itsekseni, että nämä värit putkahtavat tuon tuosta trendikartoille, mutta ne taitavat taipua paremmin suomalaiseen makuun sisustuksessa kuin vaatteissa.
Mokkaa oli kengissä runsaasti ja se onkin vaihteeksi eloisa vaihtoehto nahalle.



Kashmir, nude... Pehmeitä värejä ja pehmeitä neuleita. Nudemaailma leijailee iholle sekä höyhenenkevyenä kashmirina että samettisesti liukuvana meikkivoiteena. Molemmissa on tärkeää 'kuin toinen iho' -fiilis. Halutaan, että ihoa vasten on kevyt ja unelmanohut tunne. Mukavuus.
Kun sellaiseen meikkivoiteeseenkin tottuu, muuta ei halua käyttääkään. Tämä Lumenen uusi Natural Glow-meikkivoide on saatu sieltä kokeiluun ja kirjoitan siitä myöhemmin.

Vaikka paljon puhutaan väreistä ja värien paluusta, pehmeät neutraalit ja puuteriset pastellit ovat myös niitä värimaailmoja, mitkä pysyvät värikartalla kaudesta toiseen ja niitä nähtiin myös Habitaressa.




Lenkkareissa oli enemmän väri-ilottelua ja myös herkullisia pastellisävyjä. Minä kyllä ottaisin nuo North Balancen puuterinväriset mieluusti - niillä sujuisi kävelykin varmasti pehmein askelin. Eikös ole ihanat!


Habitaressa kävin aika pikaisesti, lähinnä fiilistelemässä, mitä uutta on tulossa. Onneksi ei ole rakennusprojektia tulossa eikä meneillään, eikä kotonakaan ole mitään isompaa sisustuspyöritystä tiedossa, joten saatoin haahuilla siellä ilman sen kummempaa agendaa. Katselin ja ihastelin. 

Annon osasto oli aivan ennakko-odotusten mukainen. Susanna Vennon upea uusi mallisto: ihania maanläheisiä värejä, hillittyjä kuoseja ja luonnon materiaaleja, jotka tuntuvat hyvältä ihoa vasten. Stailaus oli eleettömän kaunis ja hyvin kodikas. Haluamme olla lähempänä luontoa ja haemme myös kotiimme luontoa monella tavalla: kasveilla, väreillä ja muodoilla, ja Annolla on juuri tähän trendiin vastaus. Erityisen ilahduttavaa on myös kohtuullinen hintataso. 




Annon osastolta sain myös inspiksen kerätä isoon ruukkumaljakkoon ruskeaksi kuivuneita putkikasveja. Edullinen vinkki, joka toi mukanaan myös ulkoilua ja happea.


Lapuan Kankureilla oli myös upeita pellavatekstiilejä ja harkiten rakennettu pehmeä värimaailma. Niinkuin täälläkin, stailaukseen oli panostettu ja pieni osasto oli yksi kutsuvimmista. Luonto, hiukan menneen ajan suomalaista tunnelmaa päivitettynä kauniisti tähän päivään.  


Pentikillä oli kaunis mustanpuhuva Kivi-astiamallisto, joka sopii hyvin täydentämään valkoisia ja luonnonvärisiä astioita. Meillä on monen merkkisiä astioita, joita yhdistää värimaailma: valkoista, hiekkaa ja mustaa. Niillä on kätevä taikoa erilaisia kattauksia tunnelman ja vuodenajan mukaan.

Lumidesignin lähes kokonaan käsintehdyt ja täten uniikit valaisimet olivat messujen hohtava valopilkku. Taiteilija Irina Påttin insipiraationa on ollut Lapin tunturimaisema, oudon valon ja varjon leikki, jäljet lumessa...Ihana idea ja näen silmissäni palan talvista maisemaa, kuinka valo heijastelee pakkaslumen pinnalla. 
Materiaaleina valaisimissa on käytetty mm. paperia, pellavakuitua, puuta ja metalliverkkoa. Ne muodostuvat moduleista ja niitä voi käyttää yksinään tai rakentaa muutaman palasen kokonaisuuden. Mallistosta löytyy myös pöytävalaisimia ja kynttilälyhtyjä. Yksilöllisyyttä ja luonnon inspiraatiota parhaimmillaan.


Kodikkuus tuli esille kaikkialla, sillä osastot olivat taidolla kutsuviksi stailattuja. En ole käynyt Habitaressa pariin-kolmeen vuoteen ja tänä aikana oli tapahtunut iso muutos. Nyt osastot olivat kuin palasia kodista ja oli helppo poimia sieltä ideoita omaan kotiin. 
Ikean ja Avotakan osastot olivat kotoisia väriläikkiä: maalattuja seiniä, pehmeitä villamattoja, kasveja, samettia, printtikuvioita, kattauksia... Meille ei varmastikaan tule tällaista väri-ilottelua, mutta silti se näytti hyvältä ja harmoniselta - ja kodikkaalta. 

Ikea

Ikea
Avotakka ja Marimekko tekstiilit
Suhtaudun trendeihin hyvin rennosti. Seuraan, mitä on tulossa, mutta en halua muuttaa kotini ilmettä alvariinsa. Hankin ehkä jotain pientä ja ihan parasta onkin se, jos löytää kaapeistaan esineitä tai tekstiilejä, jotka uudelleen stailaamalla tuovat ripauksen ajankohtaista ilmettä.

Samoin on vaatteiden kanssa. Kaapissa on tiettyjä juttuja, mitkä säilyvät vuodesta toiseen ja mitkä ovat osa tyyliäni. Niiden höysteeksi voi silloin tällöin hankkia jonkin trendikkäämmän elementin lookin päivittämiseksi. 

Miten siellä suhtaudutaan trendeihin?

Mukavaa sunnuntaita!  Maarit