keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän tunnelmia







Täällä vietetään Itsenäisyyspäivää rauhallisissa merkeissä ihan kotosalla. Nyt on nuorempien aika päästä juhlistamaan tätä päivää ja pikkutytöt tulevat mummolaan yökylään. Haluan jatkaa itsetekemisen perinnettä ja opetan heillekin miten luonnon antimista voi tehdä kaikenlaista kotiin. Käydään yhdessä keräämässä nuoria männynoksia ja sammalta, niistä molemmat saavat tehdä vanhoihin kukkaruukkuihin omat pienet joulukuuset.

Napsin ylläolevat kuvat aamupäivän lenkin varrelta. Kävelin, pysähtelin, ihastelin ja mietin miten hyvä onkaan asua ja elää täällä Suomessa, lähellä luontoa. Luontoon on helppo mennä, se on läsnä kaikkialla ja kaikkien saavutettavissa. Luonnossa näkyy vuodenajat ja maiseman muuttuminen niiden mukaan. Miten valo muuttaa värin hetkessä; tänäkin aamuna aurinko paistoi ensin, mutta pilvien lipuessa taivaanrannalla värikäs maisema muuttui valkoisen harmaan kautta mystiseksi roosaksi tunnissa. Ja oli niin ihana hengittää raikasta ilmaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Maarit

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Ensimmäisen adventin tunnelmia

Kotiuduimme yöllä keskelle pimeää. Lämmitys oli säädetty lähtiessä alhaisemmaksi, joten tulimme melko viileään huusholliin. Aamulla sade herätti ropinallaan. Joulun läheisyydestä viestitti vain tämä yksi pöytä, mihin viritin ennen lähtöä joulufiilistä kävyillä ja kynttilöillä.


Silti oli niin ihanaa tulla kotiin.
Sytytin päivällä kaikki kynttilät ja voi miten ne toivat lämpöä tähän pimeään ja tuuliseen päivään.
Ja ihanaa valoa ja vipinää tuli iltapäivään, kun tytär lapsineen ja poikani tyttöystävänsä kanssa tulivat käymään - kova ikävä on nyt hartaasti halattu pois.





Ensimmäinen adventti sujui näinkin, ilman ulkovaloja, koristeita tai jouluisia asetelmia.
Virittäydyin joulusisustamisen tunnelmiin illalla katselemalla näitä viimevuotisia kuvia.
Jouluun on aikaa vielä kolme viikkoa, joten ihan hyvin ehtii vielä.
Ja oikeastaan onkin hyvä, että se kaikki alkaa vasta nyt.

Maarit

perjantai 1. joulukuuta 2017

Pakkaa matkalle mukavasti, kevyesti ja lämpimästi - tässä parhaat vinkkini

Kun aloitin kirjoittamaan tätä juttua, mietin mikä ohjaa nykyään pakkaamistani matkoille. Ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä sehän on lämpö tai kylmyys, miten vain sen asian näkee. Pakkaan aina sitä silmällä pitäen, että tarkenen varmasti kohteessa. Aasiassakin tarvitaan lämmintä, mutta tietenkin eri lailla kuin jossain viileämmässä kohteessa. 

En muista olenko kertonut joskus aiemmin, että olen armoton erilaisten listojen tekijä. Töissä tein ensin pitkän työlistan, jota päivitin päivittäin tehtäväksi työlistaksi. Kotona teen kauppalistoja - tietenkin. Joululahjalista (lähinnä lapsille) on ollut jo pitkään aina mukana kulkevassa pienessä muistikirjassani (rakastan myös muistikirjoja). Raapustan listoja myös sisustusidiksistä vaikka silloin kun olen pois kotoa; käytän toki apuna kuvakaappauksia, pinterestiä ja muita somevälineitä, mutta lähinnä listaan vihkoon niitä siksi, että muistan toteuttaa niitä. Heh. Tämä ei välttämättä kerro huonomuistisuudestani vaan siitä, että niitä ideoita on niin paljon - ainakin uskon niin...

Nyt jaan kanssanne matkustamiseen liittyviä asioita listaltani. Ajatuksiani, millä periaatteella pakkailen vaatteita ja muita tavaroita mukaan. Tämä lista ei ole mitenkään kaiken kattava eikä siinä ole huomioitu liikuntaharrastuksia tai muita, mutta siinä on niitä huomioita, mitkä tekevät pakkaamisen, lentämisen ja perilläolon yleensäottaen mahdollisimman mukavaksi. 

MIX & MATCH

Pakkaan mukaani nykyään vain keskenään yhteensopivia 'mix & match' -periaatteella.  Kun värimaailma sopii keskenään yhteen, saan muutamalla vaatekappaleella aikaiseksi useita kokonaisuuksia. Pyrin nykyään yhä pienempään vaatemäärään ja osin se on onnistunutkin aika hyvin. Levitän pakattavat vaatteet kotona sängylle vieri viereen niin, että näen kaikki yhdellä kertaa. Näin on helpompi hahmottaa kokonaisuus ja karsia turhia pois. 
Huomaan myös pyrkiväni kaikessa mukavuuteen. Vaikka kiilakorot olisivat niin ihanat matkallakin, pakkaan niiden sijaan matalat sandaalit ihan käytännöllisyyden vuoksi. Ja onneksi lenkkareitakin käytetään nykyään joka paikassa ja tilanteessa ja ne nyt vain ovat parhaat muutenkin tällaiselle kävelyintoilijalle...




KERROSPUKEUTUMINEN

Olen huomannut, että kerrospukeutumisajattelu on yksi tärkeimmistä keinoista selvitä vähillä vaatekappaleilla olipa kyseessä Euroopan tai Aasian lomamatka. Aasiassakin on tarvetta pitkähihaisille vaatteille, mutta ilmaville. 
Tällä ajatuksella: toppi alle, väljä paitis päälle, neuletakki ja huivi. Etenkin täällä Espanjassa on nyt marraskuussa ollut päivisin auringossa todella helteistä ja tuulisessa varjossa selkeästi viileämpää. Silloin on ollut todella tarpeen olla näitä kerrostumia, joita voi säätää tarvittaessa.



LENTOKONEESEEN

Mukavaa, lämmintä, ja jälleen kerroksia - siinä tärkeimmät lentomatkaa varten. Minulla on aina kylmä, ainakin jossain vaiheessa lentoa. Ja useinmiten jaloille. Villasukat kuuluvat nykyään aina perusvarustukseeni ja iso huivi, minkä voi kietoa shaaliksi tai laittaa jaloille 'huovaksi'. Balmuirin kashmirhuivi on yksi parhaista, mitä itselläni on ollut, koska se on iso ja äärettömän kevyt jonka voi rullata olkalaukkuunkin. 
Ylempi kuva on jo parin vuoden takaa, kun kirjoitin Thaimaahan lähtiessämme konevarustuksestani, voit lukea sen jutun täältä. Kokomusta asu on aina tyylikäs. Itselläni on usein laadukkaat paksut leggingsit, pitkä mekko, neuletakki/huppari, lenkkarit, huivi ja todella kevyt untuvatakki. Eikä tilanne ole paljoa siitä muuttunut. Kun laitan nuo päälle Hki-Vantaan lentoasemalla, tarkenen koneessa hyvin ja määränpäässä jää vain mekko päälle, kun muut riisutaan ja pakataan laukkuun jo kentällä. Sandaalit on käsimatkatavaroissa kaiken varalta. Tosin lenkkarit ovat lämpimämmät, jos matka jatkuu taksilla tai bussilla vielä pitkään. Farkut olen jättänyt pidemmillä lennoilla pois jo aikaa sitten mukavuussyistä.
Antiikkiroosat kevyet karvatohvelit ostin täältä, ne saattaisivat olla toimivat myös koneessa...



HUIVI

Huivi on yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä asusteista mitä tiedän. Se on kevyt ja pieni, joten vie todella vähän tilaa ja painoa matkalaukussa. Silti sillä saa muunneltua kivasti asun kun asun ilmettä. Ja pienikin huivi kaulassa antaa myös lämmön tunteen. Mukanani on nykyään Balmuirin iso kashmirhuivi ja pari silkkihuivia, joista aina jokin on kääräistynä olkalaukkuuni kaiken varalta. 



"OSTAN SITTEN PERILLÄ"

Ei, vaan ostan kaiken mahdollisen, kuten esim. aurinkovoiteet, jo Suomessa. Perillä on kuitenkin aina oma juttunsa majoittautuessa ja tutustuessa muutenkin paikkaan, joten säästää hermoja reippaasti kun pyrkii hankkimaan kaiken tarpeellisen etukäteen. Eri asia on sitten, jos löytää periltä jotain kivaa ja tarpeellista, vaikkapa uudet hurmaavat bikinit...



TAKUUVARMA LUKEMINEN

Olen myös ottanut tavakseni lukea muutamia sivuja uutta kirjaa jo kotona, niin että olen varma, että haluan sen mukaani. Kilorajoitukset eivät salli monia opuksiakaan, joten näin varmistan mieluisan lukukokemuksen.
Nyt oli muuten mukana yhtenä kirjana ystävältäni lainattu Tommi Kinnusen Neljäntienristeys - suosittelen lämpimästi, ellet ole vielä lukenut.


KYNSIEN LAKKAUS JO KOTONA

Ah, kuinka monta kertaa olenkaan jättänyt lakkaamisen määränpäähän! Etenkin aurinkokohteessa on tietenkin sandaalikeli ollut heti käsillä ja miten tylsää onkaan laittaa ne muutenkin olmin värisiin jalkoihin. Pieni mutta yllättävän piristävä asia.


LOMATYYLIN KRUUNAAJAT

Ettei tyyli menisi liian yksinkertaiseksi ja tylsäksi, tässä muutama lomaan liittyvä pikku asia:

- pakkaa mukaan myös vaaleita värjejä ja valkoista - ne ovat ihania aurinkovaatteita
- yksi pitkä mekko tekee arjesta juhlan - kokeile pohjepituutta 
- muista korut: vaihteeksi isommat korvikset, koruja ranteeseen ja kaulaan
- pitsiä tai röyhelöitä hihoihin, helmaan tai kaula-aukkoon - niitä on nyt hyvin saatavilla
- hanki mahdollisuuksien mukaan kesävaatteita etukäteen lomaltasi. Itse ostan niitä mm. Espanjasta jo kevätkaudella tulevan kesän ja talven reissuja silmällä pitäen.

Ylläolevassa kuvassa neljän sukupolven lomatyyliä viime kevään Samoksen matkaltamme. Pienempi tytöistä oli vuoden ja vanhin, äitini, 86-vuotias. Uusille lukijoilleni vinkkinä: kirjoitin jutun tältä matkalta ja se löytyy täältä.



MITÄ UNOHDIN LAUKUSTANI TÄLLÄ MATKALLA

1. Olisi pitänyt olla mukana vajaamittaiset leveälahkeiset housut, jotka olisivat olleet ilmavammat kuin farkut mutta pukevammat ja lämpimämmät kuin sortsit. 
2. Väljä valkoinen paitis, minkä olisi voinut pukea topin tai t-paidan päälle päivällä.
3. Tunika, jonka olisi voinut pukea niiden leveälahkeisten housujen kanssa.

Ja nämä on tietty listattuna seuraavaa reissua varten...
Hyvin on loma sujunut näinkin eikä kannata stressata pikku puutteiden kanssa. Laukkuihin kannattaa jättää hiukan tyhjää, muutaman kilon verran mahdollisia tuliaisia varten. Meillä tuliaiset on tällä kertaa suunnattu pikkutytöille, joita jo onkin hirveä ikävä.

Miten sinä pakkaat? Heitätkö kaiken mahtuvan laukkuihin ja toivot, että on kaikki mukana vai oletko lista-addikti kuten minä? :) Mitä vinkkejä sinulla on jakaa meille muille!

Ihanaa talvista viikonloppua (ja toivottavasti myös valkeaa)!

Maarit


















maanantai 27. marraskuuta 2017

Havaintoja Espanjasta - plussat & miinukset (+resepti)

Olemme lomailleet Espanjan Aurinkorannikolla muutaman kerran ja ajattelin nyt olevan sen verran kokemusta tästä alueesta ja maan tavoista yleensäkin, että voisimme kirjoittaa yhdessä mieheni kanssa niistä jutun. 


Niinpä istuimme tänään aamukahvilla pitkän tovin ja listasimme yhdessä Etelä-Espanjan plussat ja miinukset lomailijan kannalta. Siis sellaisia asioita, mihin olemme törmänneet täällä arjessa. Emme yritäkään saada aikaiseksi syväluotaavaa Espanjan tietoiskua vaan loma-arjen mukanaan tuomia havaintoja. Ja niitähän on. Niistä onkin tullut päivittäinen naurun - ja sadattelun - aiheemme.

Plussat


Ihan ensimmäiseksi molemmille putkahti mieleen ystävällisyys, kohteliaisuus ja avuliaisuus. Ei niitä ennen tänne matkustelua olisi osannut niinkään yhdistää kovaäänisiin espanjalaisiin, mutta siihen törmää aivan kaikkialla: ruokakaupassa kassa (neiti tai herra) tervehtii hymyillen ja jos ei ole paha jono, myös pakkaa tavarasi kasseihin ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. 
Yksi erityinen kokemukseni on junasta. Kun melko täynnä olevaan vaunuun tuli kyytiin vanhempi arviolta 75-vuotisas rouva, yhdeltä penkiltä singahti välittömästi mieshenkilö tehden tilaa hänelle. Rouva naureskeli ja kieltäytyi istuutumasta, mutta kun valehtelematta 5-6 käytävällä seisovaa eri ikäistä ihmistä viittilöi hänelle 'istukaa ihmeessä', niin hän taipui istumaan. Oletteko törmänneet Suomessa tämmöiseen?
Jos olet ylittämässä katua ja otat askeleita vaikka vähän haaveillen eli ei niin nopeasti ja mielessäsi ajattelet antavasi noin 30 metrin päässä lähestyvän auton mennä rauhassa vielä ohi, niin ei. Auto pysähtyy ja osoittaa kädellään, ole hyvä! Usein tuulilasin takaa näkyy vielä aurinkoinen hymykin.
Kun olin tulossa Gondomme rappukäytävästä ulos, ovesta oli juuri tulossa pari remppaäijää kantaen olkapäillään ikkunoita. Toinen pysähtyi ovelle ja piti silti kohteliaasti ovea auki jalallaan madamelle.
Aivan käsittämätöntä sulavuutta ja kanssaihmisten luontevaa huomioimista.



Lehdisssä on kirjoitettu paljon ruoan hintaerosta Suomen ja Espanjan välillä ja monenlaisia prosentteja vilisee. Jostain on jäänyt mieleemme, että virallinen hintaero olisi noin15 %. Meidän kokemuksemme mukaan todellisuus on ihan toinen: ainakin kalat, äyriäiset, (aina) tuore leipä, viinit, leikkeleet, juustot... ovat Suomessa noin kolme kertaa kalliimpia.  Sen näkee ihan yksinkertaisesti kilohintoja vertailemalla. Hedelmissä ero ei ole niin suuri. Mutta joka ikinen kerta, kun olemme saaneet pakattua ostoksemme kasseihin, ihmettelemme loppusumman alhaisuutta, kun kassit ovat täynnä ns perustuotteita: maitoa, leipää, kalatuotteita, vihanneksia, kahvia, hedelmiä, viiniä. Kuitin alhainen loppusumma ihmetyttää kerta toisensa jälkeen.


Sama pätee ravintolahintoihin. Mielestämme parhaita paikkoja ovat paikallisten suosimat rempseät kansanpaikat, kuten ylläolevan kuvan Malagassa sijaitseva El Pueblo, joka oli lounasaikaan täynnä vilkasta puheensorinaa. Siellä söimme muuten reissun parhaan äyriäiskeiton. Paksussa sahramintuoksuisessa liemessä oli rapsakoiden krutonkien seassa karkarapuja, kalapaloja ja simpukoita.
Täällä on yleistä syödä Menu del Dia, joka koostuu aina listalla olevista annoksista. Se pitää sisällään alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja juoman ja sen hinta pyörii usein noin 10-15 euron kieppeillä. Ylläolevan lounaspaikan menu-hinta oli 8.50 juomineen. Olisin maksanut tuosta espanjalaisesta tunnelmasta mielelläni muutaman euron viihdykehinnankin. Pieni olut on yleisesti euron ja lasi viiniä 1,50. Eli voidaan sanoa, että 30 eurolla kaksi henkilöä syö hyvin.

Hain yhtenä iltana asuntomme alakerran intialaisesta ravintolasta take away -annoksen. Tarjoilija sanoi valmistamisen kestävän 5-10 min., ottaisitko odottaessasi oluen - talo tarjoaa... Ei tapahdu Suomessa!




Maisemat täällä eteläisen rannikon tuntumassa ovat upeat. Myös Fuengirolan ympäristön maisemat ovat ylväät ja upeat: vuoristoa, pikkukyliä ja merta. 
Erittäin hyväkuntoiset tiet mutkittelevat rannikon muotoja seuraillen ties kuinka pitkälle pohjoista kohti (tai käytännössä itää kohti täältä katsoen, sitä vain on niin vaikea hahmottaa). Posottelimme 
A7-tietä pitkin Valencian maakuntaan ja huumaavan ihana meri oli läsnä toisella puolella koko reitin ajan ja vuoret toisella puolella. Vuorten väri ja muoto vaihteli ruskeista kuumaisista käkkäräkasvuisista kukkuloista vehreisiin pengerrettyihin viljelysrinteisiin. Välillä tie sukeltaa vuoren sisään ja jo hetken päästä se sukeltaa alaspäin ja taustalla häämöttää sininen meri. Ja tuon tuosta tien kaartuessa valkoinen kylä ilmaantui vuoren kupeeseen kuin helminauha. 




Täällä on ihan käsittämättöän siistiä, sekä Fuengirolan keskustan kaduilla että pienissä harvaanasutuissa kylissä. Paseo Maritimoa ja muita alueen katuja lakaistaan ja pestään vähintäänkin päivittäin. Missään ei näy roskia.
Jos näkee kadulle pudonneen nenäliinan, tulee melkein nolo tunne, että pitää noukkia se roskiin.

Ja sitten vielä kaksi tärkeää pointtia. Näillä seuduilla asuu myös paljon paikallisia asukkaita ja se tuo oman todella tärkeän lisänsä ilmapiiriin ja katukuvaan. Lämpötila on vielä marraskuussakin meille suomalaisille ihanteellinen. Mittari kipuaa päivittäin yli 20 asteen, mikä suo erinomaiset mahdollisuudet kaikenlaisen liikunnan harrastamiseen ulkona.

Miinukset

Asunnot ovat aika heikossa kunnossa. Olemme vuokranneet täältä asunnon muutaman kerran ja tämän kokemuksen myötä kokosimme ajatuksiamme. Talokanta on pääosin vanhaa, asunnot ovat kylmiä ja valitettavan usein sisäilmaongelmaisia. Marraskuussa lämpimän kesän jälkeen niissä pärjää vielä kohtuullisesti ilman lämmitystä mikäli asuntoon paistaa aurinko, sillä lämmitys perustuu suurelta osin auringon lämpöön. Meren läheisyys - vaikka tuo ihana onkin - tuo mukanaan viilentävän kosteuden, joka erityisesti keväällä tuntuu hyytävältä karkottaa. Ilmalämpöpumput ovat yllättävän harvinaisia ja asuinnoissa on melko yleisesti siirrettäviä lämpöpattereita; sähkönkulutus veloitetaan usein vuokran lisäksi erikseen.  
Jos asuntosi on ylimmässä kerroksessa, siellä on todennäköisesti vuotavan katon aiheuttamia sisäilmaongelmia. Muissa kerroksissa on muita sisäilmaongelmia... Ja jos otat nämä esille vuokrafirman kanssa, vastaus on 'we will fix it' ja ehdottavat päälle maalaamista. Justiinsa. Ja kokemusta on.
Huonekalut ovat mitä ovat, samoin keittiötarvikkeet. Tänne tullessamme hankimme ensi töiksemme uudet tyynyt, yleensä kunnon keittiöveitsen ja muutamia muita tarvikkeita. Nyt on kyseessä siis vuokra-asunnot. Mutta ensimmäinen lause koskee myös myytäviä asuntoja.

Olemme miettineet tuon tuosta josko olisi kätevää hankkia täältä pieni asunto, jota lapsemmekin voisivat käyttää lomillaan, mutta nyt kun olemme nähneet enemmän ja lähempää tätä touhua ja jutelleet monien ihmisten kanssa, taidamme kuitenkin jatkaa vuokralinjalla. Asunnon murheet jäävät taakse, kun suljemme oven. Meille ainoa vaihtoehto olisi juuri rakennettu uusi talo, mutta ne taas sijaitsevat liian kaukana rannasta.


Ihmiset ovat täällä kovaäänisiä ja meluisia, joten rauhaa ja hiljaisuutta kaipaava voi kokea sen stressaavana hälynä ainakin pidemmän oleskelun aikana. Meteliin törmää kahviloissa, kaduilla, kaupoissa - kaikkialla, missä tummat espanjoolit nauttivat elämästään ja terästävät juttujaan naurunremakalla ja kiekumista muistuttavilla si!-huudahduksilla. Itse koemme sen välillä rasittavaksi.

Aurinkorannikko on todella tiiviisti rakennettu ja sesonkiaikana rannat on aivan täynnä ja muutenkin ihmismäärä on varmasti sietokyvyn rajoilla. Sesonki hiljenee kuitenkin syyskuun jälkeen ja nyt marraskuulla on jo hyvin rauhallista. Rannoilla on enää muutamia auringonottajia vaikka lämpötilat ovat olleet hellelukemissa ja ravintoloissa on hyvin tilaa ja rauhaa. Mitä pidemmälle talvikauteen mennään, etenkin pienemmillä paikkakunnilla voi olla vaikea löytää ruokapaikkoja.

Ja sitten se resepti.
Viehättävässä Esteponassa (n. 20 km Marbellasta etelään) käydessämme piipahdimme lounaalla Plaza de la Flores -aukiolla. Puiden siimekseen, aukion laidalle oli levittäytynyt idyllinen Casa Doña Jeronima, jossa söin salaatin ensimmäistä kertaa elämässäni paistettuna. Ja nam! Se oli ihanan makeaa, hiukan rapsakkaa ja makeuden vastapainona oli pippurin ja valkosipulin aavistuksenomainen  maku.



Salaattipuikula muistuttaa muodoltaan ja ehkäpä maultaankin kiinankaalta, mutta on pienempi. En ole aivan varma, miten Doña Jeronima oli sen maustanut, mutta näin tein sitä itse - monen monta kertaa ja siitä tuli täällä yksi suosikeistamme. Ja Suomessa meinaan kokeilla pientä kiinankaalta tai endiiviä.

Resepti

Salaatti halkaistaan neljään osaan. Paistinpannulla kuumennetaan oliiviöljy ja
siihen lisätään mustaa pippuria ja valkosipulia. Salaattiin paistetaan nopeasti hiukan
tummaa pintaa joka puolelle niin ettei valkosipulit kuitenkaan pääse käryämään (niihin tulee helposti väkevä sivumaku). Jos paistaa salaattia liikaa, se nahistuu, joten tässä on oltava koko ajan pannun äärellä.

Me paistettiin lisäksi pimientos de padroneita, ties kuinka monetta kertaa täällä. Sitten vain makoisia isoja tomaattilohkoja kylkeen ja erilainen salaatti oli valmis. Näitä lisukkeita on tehty öljyssä paistetulle kalalle, kanalle ja äyriäisille - näissä vaatimattomissa oloissa ei nimittäin kovin monimutkaisia ja -vaiheisia kokkauksia pysty tekemään. Kun raaka-aineet ovat niin tuoreita ja erilaisia, on näilläkin vempaimilla silti saatu aikaiseksi aikamoiset herkut.


Onko sinulla kokemuksia jaettavaksi Espanjan matkailusta?

Terkuin Maarit & Matti






keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Hiekansävyisiä maisemia ja mitä muistoja ne herättivät minussa

Tämä postauksen idea syntyi tänään silmänräpäyksessä, kun katselin ottamiani kuvia tältä ja edellisiltä reissuilta tänne Aurinkorannikolle. Muistot nousivat pintaan. Ihanat muistot työelämästä, kun tein työkseni trendiesityksiä ja etsin netistä kuvia asioiden tueksi, taustaksi ja konkretisoimiseksi. Keräsin inspiroivia kuvia väritrendipresentaatioihin. Oi, miten ihanaa aikaa se on ollut ja olen niin onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut tehdä niin luovaa työtä.

Nyt koen hieman samanlaisia innostavia ja syvältä koskettavia tunteita kun kirjoitan tätä blogia. Mietin aiheita ja teemoja, mistä kirjoitan. Suunnittelen ja kuvaan. Annan ajatuksen virrata. Ja parasta on se, että saan tehdä tätä omilla ehdoillani, omien aikataulujeni mukaan ja kirjoittaa niistä asioista, mitkä tuovat päiviin ja elämään positiivista energiaa ja hyvää mieltä. 

Tämä lähti menemään nyt vähän sivuun varsinaisesta aiheesta, mutta sen sijaan, että mietin aina kovasti etukäteen kirjoitusaiheita, tartuin nyt hetkeen. 

Teitä lukijoita on kertynyt jo valtavan paljon ja olen siitä todella kiitollinen ja ilahdun jokaisesta sen parissa vietetystä lukuhetkestä. Sillä on siinäkin mielessä valtavan suuri merkitys, että kirjoitan tätä blogia itsekseni ilman minkään ryhmän tai portaalin tukea ja olen joutunut (=saanut) omalla työlläni herättämään kiinnostuksenne.

Sydämellinen kiitos juuri sinulle, joka luet tätä nyt!

  

Se varsinainen jutun aihe, mikä herätti nämä muistelot ja tunteenpurkauksenkin, oli tämä äärettömän kaunis hiekansävy mikä tulvahti esille niin monista ottamistani kuvista. 
Joissakin kuvissa on ilmassa sateen jälkeistä usvaa auringon paistaessa ohuen pilviverhon takaa ja se pehmentää valon viileän vaaleaksi ja puuteriseksi. Moninaiset marmorin ja hiekkakiven vivahteet ovat vielä jäljellä satoja vuosia vanhan rakentamisen jäljiltä. Kaislat, kivet ja kissat sävy sävyyn.
Tämä värimaailma vaan on niin kaunis!














Useinkaan ei tarvita kovin ihmeellisiä asioita hyvän mielen tuomiseen - toivottavasti tämä blogini tuo myös sinulle hyvää mieltä.

Terkuin Maarit