maanantai 21. elokuuta 2017

Inspiraatio IKEAn elohuoneesta - kumpi versio on parempi?

Ikea järjesti taas menneellä viikolla vuosittaisen tilaisuuden uunituoreen kuvaston kunniaksi. Teemana tänä vuonna on muutosten paineissa oleva olohuone sekä yksilöllisyyden merkityksen kasvu sisustuksessa. 
Olohuoneessa pitää tänä päivänä olla tilaa sekä yhdessäololle että vetäytymiselle ja uusi kuvasto antaa mm. vinkkejä siihen, miten eri toimintoja: rentoutumista, harrastamista ja seurustelua, voidaan saada mahtumaan olohuoneeseen. Ikea kutsuukin sitä hauskasti elohuoneeksi, joka on täynnä omannäköistä elämää.

Yksilöllisyys ja oman tyylin korostaminen nousevat yhä vahvemmin esille. Tämä on juuri sitä, mikä on ollut aina omaakin sydäntä lähellä - en ole halunnut kalustaa kotiani niillä samoilla ruokapöydän tuoleilla, esineillä ja tekstiileillä, mitkä näkyvät trendien seuraajien kodeissa. Oma tyyli, mieltymykset, vuosien kerrostumat saavat näkyä kodissa, ne tuovat mielestäni sekä kodikkuutta että persoonallisuutta. Näitä samoja ajatuksiani oli jo viime vuotisen Ikea-tilaisuuden jutun yhteydessä, se löytyy täältä.



Esillä olleissa olohuonestailauksissa oli käytetty runsaasti värejä. Niitä on näkynyt lehdissäkin jo kauan ja nähtäväksi jää miten värikkääksi ihmiset haluavat kotinsa. Ikeallakin on ihanan värisiä nojatuoleja ja sohvia, ja jo yksikin väripilkku huoneessa voi olla se juttu. 

Meillä on kotona melko neutraali värimaailma ja hapuilen selvästi tämän neutraalin ja astetta värikkäämmän välillä. Enkä tarkoita kirkkaita värikkäitä, vaan tummempia sävyjä. En oikein edelleenkään ole varma siitä, pitäisikö sitä väriä lisätä kotiimme vai jatketaanko ja kehitetäänkö edelleen harmonista luonnonvärimaailmaa. Aina syksyisin kuitenkin iskee värin kaipuu kuin tauti. Siinäpä onkin pähkinä purtavaksi. Silmääni miellyttää jalokivivärit, ihanat tummat siniset, luumut ja okrat. Mutta - toimivatko ne meillä?

Innostuin niin tästä Ikean tilaisuudesta, että päätin kaivaa kaapista värikkäämpiä tyynynpäällisiä ja kokeilla, miltä ne näyttäisivät ja kuinka paljon muuttavat ilmettä, ja kumpi värimaailma tuntuu omimmalta.

Alla olevassa kuvassa on olohuoneemme aikalailla sellainen, kuin se on ollut keväästä alkaen eli sohva on pellavanvärinen ja nojatuolit valkoiset. Lattiat ovat keskiruskeaa merbauta. Sohvatyynyissä on harmaansävyjä, luonnonvaaleaa, beigeä ja roosaa.



Vaihdoin siis tyynynpäälliset. Olen näitä tyynyjä käyttänyt aiemminkin, mutta eri lailla yhdistettynä. Nyt hain selkeästi tummempaa ja syksyisempää tunnelmaa. Kaivoin kaapista myös värikkäitä maljakoita ja kulhoja, jotka tukevat tyynyjen värejä.







Kävin ostamassa myös sinisiä kukkia. En tiedä tuon nimeä, mutta kivan näköinen marjapuska se on  ja sininen ja vihreä on aina ihastuttanut yhdistelmänä. Yläkuvan keskimmäinen smaragdinvihreä samettityyny on Ikean uutta mallistoa, muut HM:stä.






Tämmöinen on meidän syvempi värimaailma. Mitä mieltä siellä ollaan, kumpi näistä tyyleistä näyttää paremmalta mielestäsi?



Kivan tilaisuuden tarjoilutkin olivat teemaan sopivia: ihania uudenlaisia ja yksilöllisiä makuja, värikkäitä ja visuaalisia pikkuannoksia. Näistäkin sai paljon ideoita omiin tarjoiluihin.



Meilläkin yläkerta muuttuu kertaheitolla elohuoneeksi, kun nämä kaksi pyrähtävät leikkimään. Sohvilla saa pomppia ja majoja saa tehtyä ilman sen kummempia erikoistelineitä, kun kaikki tyynyt ja viltit kaivetaan kätköistä.

No niin, nyt odottelen innolla kommenttejanne, kumpi on parempi: neutraali vai värikäs?

Mukavaa viikon alkua!

Maarit










keskiviikko 16. elokuuta 2017

Sisustusta mökillä - kesäkukkien kirjo maljakossa ja muuallakin

Sain idean tähän juttuun siitä, kun kävin läpi tämän kesän kuviani. Oho, onpa meillä ollut taas tänäkin vuonna monenlaista kasvia ja kukkaa maljakoissa! Kesäkukista puuttuu oikeastaan vain lupiini, sillä niitä ei kasva mökin pihapiirin tuntumassa ja isomman tien pientareet oli ehditty niittää ja lupiinit sen myötä. Mutta muuten taitaa koko kasvikirjo olla kuvattuna.
Loppujen lopuksi mökin tai kodin ilmeen saaminen kodikkaaksi on usein kiinni aika pienistä jutuista ja kukat ovat niitä edullisimpia ja helposti toteutettavissa.

Kun opettelin mummolassa pienenä ajamaan (aikuisten) pyörällä siitä ei meinannut tulla mitään, koska huutelin koko ajan, että katso mummo miten ihania kukkia. Katselin tien sijaan pelloille ja pientareille, sillä siellä kasvoi ihania kissankelloja, niittyleinikkejä, horsmia - mitä milloinkin.

Kukkien poimiminen jatkuu ja kevään ekat luonnosta kerätyt maljakkokukat ovat hiirenkorvilla vihertävät koivunoksat.


Terhakkaat tammenoksat tuovat ihan viherkasvifiilistä, niitä kun ei muuten voi pitää mökillä pitkien poissaolojen takia.


Hento ja herkkä koiranputki on yksi kauneimmista putkikasveista maljakossa vaikka se kestääkin vain tovin ja alkaa nopeasti tiputtamaan kukkia valkoisena huntuna pöydälle.


Karhunputki on melko samannäköinen kuin myrkyllinen ukonputki, mutta pienempi. Huomaavainen instaseuraajani lähetti viestiä, että olenhan varma, ettei kyseessä vain ole tämä myrkkyversio, ja piti oikein tarkistaa asia. Meillä on perheessä kokemusta ukonputken järkyttävästä polttokyvystä reagoidessaan iholla auringon kanssa: äitini sai pihaa kitkiessään hartioihin valtavan rakkulaihottuman, ihan kuin iho olisi palanut pahasti.  Tästä on aikaa reilu 10 vuotta eikä silloin meinattu lääkärissä löytää millään syytä tämän aiheuttajaan. Pitkien tutkimusten ja konsultaation kautta syyllinen löytyikin omalta pihalta.
Karhunputki kukkii pitkin kesää ja on upean jylhä ihan yksinäänkin maljakossa, myös siinä vaiheessa kun kukkien tilalle on kehittynyt siemenkimppu.




Lupiinien ohella meillä kelpuutetaan väriksi tämä vanhan roosan värinen suloinen virmajuuri :). Tämän nimi piti kaivella netistä, oli päässyt nimittäin unohtumaan, vaikka mullakin kului pari kesälomaa aikoinaan kasveja keräten, kuivaten ja nimiä päntäten. Onko siellä lukijoissa muita saman harrastuksen parissa kesiään viettäneitä?
Ainoa haittapuoli virmajuuressa on ikävän vahva tuoksu.


Tämä on yksi suosikeistani, hierakka. Se on niin hieno heleän vihreä silloin kun se on parhaassa kasvussaan ja se viihtyykin aika hyvin maljakossa. Se kuitenkin saa melko pian punertavia kukintoja, ja tuo mukanaan liikaa syksyn fiilistä. Silloin niitä ei enää kelpuuteta maljakkoonkaan.


Tänä vuonna juhannusruusun kukkiminen venähti täällä reilusti yli juhannuksen. Se on nopea kukkija ja ne säilyvät maljakossakin raikkaina vain pari päivää. Juhannusruusun oksat ovat kepeän rönsyilevät ja sen päissä on yleensä vain muutama kukka, ja niiden painosta oksat taipuvat kauniisti alaspäin.


Pionit on tuotu kotoa Espoosta. Ne onnistuvat kukkimaan aina poissaollessamme, tai ehkäpä me ollaan pois aina kukinnan aikaan... Tänä vuonna leikkasin ison nipun mukaan mökille ja niitä piisasi myös rantsun 'hotelli'huoneeseemme. Tämä vaaleanpunainen ihanuus on Sarah Bernhard -lajike.



Tämä tiivis rypäs on siankärsämöä, sekin on niin vaatimaton ja lähes huomaamaton rikkakasvi kasvaessaan tienpientareilla, mutta niin ihana maljakossa. Tykkään tuosta valkoista valkoisella -asetelmasta.


Ihan ilmainen viherkasvi syntyi, kun istutin läkkiämpäriin kuusentaimen. Eikös olekin ihanan heleä vihreä sävy!
Lankaköynnös seilaa aina kesäksi mukaan mökille, se kun ei kestä yhtään kuivahtamista.



Ikkunalaudalla on tänä vuonna isolehtistä murattia, joka on kasvanut aivan silmissä ja pitkät lonkerot hapuilevat jo terassin lattiaa. Nostan sen ulos maahan mökin taakse aina pois lähtiessämme ja se viihtyy selvästi siellä varjossa, viileässä ja kosteassa. Olen ottanut tavaksi lannoittaa sen joka kastelulla ja sekin on yksi avainjuttu vahvalle ja runsaalle kasvulle.


Tässä on pari kuvaa viime vuodelta. Laitoin silloin keväällä Meidän Mökki -lehden kuvauksia varten myös ulos enemmän kukkia ruukkuihin ja kun nyt katson noita kuvia, niin taidanpa ostaa jatkossa tänne ulos vain valkoisia kukkia. Se on niin kaunis rehevän vihreässä ympäristössä ja vaikka sanotaan, että kukat tuo väriä, niin en kaipaa sellaista väriä. Kukat itsessään sulostuttavat elämää.



Tyttärentytär halusi toukokuun Samoksen-matkalla kerätä äitienpäiväkimpun rakkaalle mammalle Suomeen. Mummin kukkaistyttö <3.


Maarit

maanantai 14. elokuuta 2017

Espoon Rantaraitti - luontoa ja rauhaa ihan lähellä

Yksi parhaita arjen hetkiä on se, kun voi lähteä lenkille heti aamiaisen jälkeen. Haaveilin niin näistä hetkistä silloin, kun olin vielä työelämässä. Tuohon aikaan se oli mahdollista vain viikonloppuisin ja silloinkin oli usein niin paljon muuta tekemistä, että ne menivät aamulenkkien edelle. Nyt on mahdollisuus kipaista kävelemään jo heti aamusta ja silloin pitkät kävelylenkit tuntuvatkin kaikkein parhaimmilta. Se herättää päivään virkeämpänä ja tuo hyvän mielen. Ja kun lähtee liikkeelle aamusta, ei ole vaaraa, että lenkki jää muiden puuhien jalkoihin.

Espoon Rantaraitin läntisin osuus kulkee ihan kotimme kulmilla. Allaolevat kuvat ovat lenkin varrelta suosikkikohteestani, korkean kallion päältä, josta näkee saarten lomitse lähes avomerelle.  Miten kaunis ja rauhoittava tuo kohta onkaan! Tänne pysähdyn aina katselemaan maisemaa ja ajattelen usein, kuinka onnellinen olen juuri nyt. Tässä elämäntilanteessa. Että voin nauttia tästä kauneudesta ja luonnosta. Tästä hetkestä. 


Kivenlahti ei ole kovin hyvässä maineessa, mutta on siellä paljon kaunistakin, kuten juuri tämä muutaman kilometrin Rantaraitin pätkä, venesatama ja upea uimaranta. Tänne kävelemme aina lastenlastenkin kanssa, kun he ovat meillä hoidossa. Matkan varrella on jännittävää metsikköä, josta löytyy hyvät kiipeilypuut ja puun suojista kivoja majapaikkoja.









Täällä ei tule juuri ketään aamuisin vastaankaan, joten saa mennä viipottaa omien ajatustensa kanssa ihan rauhassa. Sekin on tullut nykyään yhä tärkeämmäksi, että saa olla itsekseen ilman hälinää. Ehkä tämä kaipuu rauhalliseen arkeen on hektisen työelämän jättämiä jälkiä, joita paikkailen vielä. En kuuntele musiikkiakaan koskaan liikkuessani. Haluan kuulla hiljaisuuden - tai lokkien kirkumisen. Mutta sekin on minulle hiljaisuutta.

Onneksi täällä on tämä monipuolinen ja kaunis Rantaraitti, sillä se täyttää myös esteetikon tarpeet lenkkimaastolle.

Maarit


lauantai 12. elokuuta 2017

Kesähiukset - 3 vinkkiä merivedellä pestyille hiuksille

Kesällä on omat haasteensa hiustenpesussa mökillä, kun käytössä on käytännössä vain merivettä. Haemme juoma- ja tiskiveden lähes 10 km:n päästä, joten saunakäyttöön sitä ei jaksa kannella ja onhan tuota tuossa meressä. Hiuksetkin saavat siis merivesipesun eikä se välttämättä ole hirveän hyväksi niille. Silti en tätä vaihtaisi pois; on niin ihanaa, että mökki on mökki sanan varsinaisessa merkityksessä ja kaikkine puutteineen. Ja selvä ero kotiolosuhteisiin.

Olen kehitellyt muutamien tuotteiden SOS-paketin, millä hiukset selviävät kesällä mökkikauden edes jotenkuten kunnossa: syväpuhdistus + hiuksiin jätettävä öljyhoito + kuivashampoo.


Pesen säännöllisesti hiukset syväpuhdistavalla shampoolla. Suunnilleen pari kertaa käyttämälläni normishampoolla ja sitten väliin tehopesu. Syväpuhdistusta suositellaan muutenkin käytettäväksi tuon tuosta keventämään hiusta pesun yhteydessä - ne muuten tosiaan tuntuvatkin keveämmältä! Hiuksiin jää suolaa, jälkikäsittelytuotteita, kuivashampoota ja muita epäpuhtauksia, jotka eivät lähde niin perusteellisesti tavallisella shampoolla.
Olen käyttänyt tänä kesänä Moroccanoilin Clarifying Shampoota*, joka on sopinut hyvin vaaleiksi raidoitetuille hiuksilleni. Siinä on argan- ja avocadoöljyä, mikä lisää hoitavuutta tehokkaan pesun yhteydessä ja estää niitä kuivumasta.


Käytän aina pesun yhteydessä poishuuhdeltavaa hoitoainetta, mutta mökillä suihkin niihin lisäksi hiuksiin jätettävää Keunen Milk Oilia*. Se on ohutta ja maitomaista, erilaisia öljyjä sisältävää hoitonestettä. Tämä ei tee hiuksia yhtään raskaaksi tai liian hoidetun tuntuiseksi. Niitä on äärettömän helppo kammata ja takut, mitkä tuppaavat ilmaantumaan raidoitetuille pinnoille ihan itsestään, selviävät kiskomatta.


Mökillä kolmas huipputuote ja pika-apu on Biozellin Volumizing* kuivashampoo. Käytän kuivashampoota ihan säännöllisesti pidentämään pesuväliä, kurittamaan liian lennokkaita pintahiuksia, poistamaan sähköisyyttä ja antamaan muutenkin pitoa, koska se karheuttaa hiuksia kevyesti. Positiivisella tavalla.
Kuivashampoitakin on yhtä monta erilaista kuin on merkkejä. Monet tuntuvat liian kosteilta, toisissa on hirvittävän parfyymimäinen tuoksu, mikä jää leijailemaan ikävästi hiuksiin. Tässä on miellyttävän neutraali tuoksu, jota tuskin huomaa.

Näillä eväillä hiukset ovat säilyneet kivasti kunnossa.
Oma haasteensa on se, että hiukseni ovat niin taipuisat ja nyt vielä lyhensinkin niitä reippaasti, joten saas nähdä miten selviän tulevista kosteista ilmoista niiden kanssa... Onko siellä muilla samoja haasteita?

Viikonloppuja!

Maarit


tiistai 8. elokuuta 2017

Tartuimme hetkeen kauniina kesäpäivänä

Tänään näki jo heti aamusta, että on tulossa lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä, joten otimme pikaisen soittoringin äidin ja tyttäreni kanssa päivän ohjelmasta. Ei tarvinnut ketään kauaa maanitella, kun olimme yhtä mieltä siitä, että lähdetään saaristoaluksella Isoon Vasikkasaareen lounaalle ja päivää viettämään.
Ehdin ennen sitä kipaisemaan vielä tunnin lenkille Espoon Rantaraitille. Mitkä maisemat, tyyni meri ja aurinko - kirjoittelen siitä oman jutun lähipäivinä.






Saareen on lyhyt matka; me hyppäsimme kyytiin Haukilahden satamasta ja jo parinkymmenen minuutin kuluttua olimme perillä rannassa. Gula Villan ravintolaan vei kaunis reitti metsän halki ja kävelylenkki herätteli mukavasti ruokahalut.





Kaunis ilma oli houkutellut paljon lounastajia ja tunnelma oli kuin etelässä. Ruoka oli jälleen erinomaista. Vietimme täällä viime vuonna vävyni synttärit ja täältä löytyy juttu niistä kekkereistä. Hauska katsoa, miten paljon tytöt on kasvaneet vuodessa. 
Meillä oli nyt kermaista lohikeittoa saaristolaisleivän kera, savulohisalaattia ja pikkutytöille lihapullat muusilla + jallukastikkeella... Ehkäpä ne oli jättäneet lastenannoksista tuon terästyksen pois...





Paikka on hyvä myös lasten kannalta, sillä pienempikin, joka on nyt 1v 4 kk sai liikkua terassin ympärillä vapaasti. Ainoa miinus oli se, että syöttötuoleja ei ollut riittävästi, mikä teki pienemmän syömisen ja paikallaan pysymisen vähän haastavaksi. 
Päivä oli mielettömän lämmin ja huokailimme yhteen ääneen miten ihanaa oli, että lähdimme tänne näin ex-tempore ja että aika sopi kaikille. 

Tämä oli taas neljän sukupolven ikimuistonen kesäpäivä.

Maarit